Rio de Janeiron olympiakisoista suomalainen urheiluväki joutui odottamaan toista viikkoa ennen kuin ensimmäinen mitali kirjattiin kisojen tärkeimpään taulukkoon. Sitä ennen mitaleiden makuun oli päässyt 65 kansakuntaa ja yksi olympialipun alla kilpaillut maanpakolainen.
Tuo mitali iskettiin aivan yllättäen lajissa, jonka vielä muuta vuosi sitten uskottiin lisäävän perheväkivaltaa.
Olympiajoukkueemme oli odotuksiin nähden suuri. Kaikki kisoihin kelpuutetut saivat matkustaa merten taakse. Takavuosina edellytettiin niin sanottua pistesijaa, mikä sekin muuttunut siinä tahdissa missä urheilumme taso on heikentynyt. Olympiajoukkueella on jonkin verran muitakin rahoittajia kuin veronmaksajat. Se on johtanut holtittomaan rahankäyttöön, jota viranomaiset parhaillaan tutkivat. Nykymitalin hinta lasketaan miljoonissa, vaikka rahapalkintoihin tottuneet urheilijamme kilpailevat ilmaiseksi.
Seuraava tutkinnan tarpeessa oleva taho on Yleisradio. Valtava on se hännystelijäiden joukko, joka Riossa törsäsi viikkokaupalla veronmaksajien rahoja palkkioineen, matka- ja päivärahoineen. Joka nurkassa joku Ylen edustaja seisoi mikrofoni kädessä kysyen esittämässä samoja kysymyksiä saaden samoja vastauksia. Fiilinki oli yleensä hyvä epäonnistumisista huolimatta.
Ainoan hauskan vastauksen antoi tummaihoinen aitajuoksijaneitonen, joka kertoi juoksun olleen tahmeaa, kunnes sai mörön poistetuksi päältään. Oskari Mörö oli päässyt välierään edellisenä päivänä koko kierroksen aitamatkalla.
Purjehtijoilta odotettiin menestystä, mutta heihin petyttiin erityisesti siksi, että esimerkiksi viidenneksi luokassaan sijoittunut Tuula Tenkanen oli käynyt sitten Lontoon kisojen (2012) harjoittelemassa ja kilpailemassa Rion vesillä kahdeksan kertaa. Purjehtijan harjoittelu on kalliimpaa kuin esimerkiksi nyrkkeilijän, jolla on vain kintaat käsimatkatavaroissa.
* * *
Seuraavat talvikisat ovat Etelä-Koreassa ja kesäkisat toistamiseen Tokiossa. Niihin veromaksajat ja Veikkaus alkavat säästää jo tänä syksynä. Yleisradion selostaja-armeijaa ja niin sanottua asiantuntijain joukkoa varten rahat antaa Eduskunta. Kun urheilijoilla on jonkinlaiset tulosvaatimukset lajissa kuin lajissa, Yleisradion valinnat ovat helpompia. Eikä edes riitä, että kisat kerrotaan paikan päältä suomeksi. Myös ruotsinkielisille pitää olla omat selostajansa.
Useissa lajeissa parhaan selostuksen saa aikaan television kuvaa Pasilassa katsomalla. Samalla vältytään tyhjänpäiväisiltä haastatteluilta.
* * *
Olympiakomitean ja Yleisradion hurmoshenki on johtanut siihen, että aivan tosissaan pidetään yllä sellaistakin asiaa kuin olympiakisojen järjestämistä parin vuosikymmenen päästä Suomen isännyydessä. Otetaanpa tuo ajatus tosissaan, vaikka aivan leikilläänkin.
Talvikisojen suhteen on tosi kysymyksessä. Ilmaston muutos sulattaa lumet Keski-Euroopasta.
Uudistetun Olympiastadionimme jääpeite on jo testattu. Jäähallejahan meillä on jo muutama valmiina kolmiossa Helsinki-Turku-Tampere ja hyppyrimäkiä Lahdessa. Alppilajit Norja ottaa mielellään vastaan. Pikaluisteluareena on valmiina Hamarissa.
Kun katsoo ja ihmettelee tämän päivän rakentamisen määrää Helsingissä, yhtenäinen kisakylä ei tuossa huumassa tunnu kummoiseltakaan hankkeelta. Vuonna l952 vapaan maailman miehet asuivat silloisen raviradan liepeillä Käpylässä, itäblokin vartioidut joukkueet Otaniemessä ja vapaat naiset Tukholman kadulla Tuolloin järjestettiin toistaiseksi viimeiset kohtuulliset olympiakisat. Sellaisten aika saattaa olla edessä.
MARTTI HUHTAMÄKI
